HarriSalonen

YK:n komitean langettava päätös Suomelle on kyseenalainen

YK:n komitea on ärähtänyt Suomelle - otsikoi muun muassa Helsingin Sanomat muutama päivä sitten. YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CEDAW) oli juuri todennut päätöksessään, että komitealle kantelun tehnyttä äitiä oli syrjitty, kun lapsen huolto oli siirretty isälle isän saamasta pahoinpitelytuomiosta huolimatta. Tuomio oli sakkotuomio. YK:n komitean näkemyksen mukaan lapsen huolto olisi pitänyt ohjata perheväkivaltaa kokeneelle äidille ja että Suomi ei välitä riittävästi perheväkivallasta.

Pata kattilaa soimaa. Tämä YK:n komitean päätös on perusteiltaan varsin kyseenalainen ja katsantokannaltaan yksipuolinen. Päätöstä ja sen yksioikoista katsantokantaa voi pitää hyvinkin laatijansa nimen mukaisena. Päätöksen perusteluissa on yksipuolisesti annettu merkitystä vain isän saamalle sakkotuomiolle ja sivuutettu äidin vanhemmuuteen todistetusti liittyvät ongelmat.

Onko isän saama sakkotuomio pahoinpitelystä ainoa huomioitava seikka ja yksin riittävä peruste äidin yksinhuoltajuudelle? Entä jos äiti on viranomaisten arvioiden mukaan laatinut perättömiä syytöksiä väkivallasta ja uhannut viranomaisten läsnäollessa äärimmäisellä väkivallalla eli tappavansa isän? YK:n komitean päätöksestä löytyvät myös edelliset tiedot äidin toiminnan osalta.


http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=175278&GUID={17E339A3-21D3-4420-AB23-C861C16C6894}

 

Päätöksen sivuilla 6 ja 9 todetaan, että äidin monet syytökset on todistettu perättömiksi ja että äiti on uhannut tappaa isän.

Päätöksessä tunnutaankin nojaavan kovin paljon ajatteluun, että sitä mitä äiti on kertonut, on pidettävä totena - ja että jos äidin kertomusta ei pidetä totena, se on naisen syrjintää. Oikeusvaltiossa tällainen ajattelu ei kuitenkaan ole mahdollista.

Oikeudenkäytön, josta tässäkin tapauksessa on perimmiltään kyse, tulee perustua näyttöön, ei pelkkiin kertomuksiin. Ei ole kovin tavatonta, että perheoikeudellisissa konflikteissa perättömillä väkivaltasyytöksillä pyritään vaikuttamaan asioihin. Myös harhaanjohtavin kertomuksin tapahtuvaa hakeutumista turvakotiin saatetaan käyttää pelivälineenä puheena olevissa tilanteissa.

Stereotypioiden ja asenteiden ohjaamat päätökset ja analyysit kallistuvat usein katsomaan asiaa äidin näkökulmasta, pitämään häntä uhrina ja tuomitsemaan isän. Nykypäivän tilastoitukin todellisuus kertoo toista: väkivaltaan lähisuhteissa syyllistyvät sekä miehet että naiset. Naisten harjoittama väkivalta tuntuu kuitenkin olevan tabu aihe.

YK:n komitea kritisoi päätöksessään Suomen viranomaisten stereotyyppistä väkivaltakäsitystä, kun asiaa ei ratkaistu äidin kokeman pahoinpitelyn perusteella. Mutta entäpä isän kokema tappouhkaus äidin taholta? YK:n komitea syyllistyykin projektiivisesti itse siihen, mistä syyttää Suomen oikeuslaitosta kyseisessä tapauksessa - stereotypioiden soveltamiseen. Kuten jo sanottu, vanhempien todelliset roolit eivät ole aikoihin olleet yksioikoiset väkivaltainen isä ja uhriäiti. Nykyaika on varsinkin vakavassa perheväkivallassa varsin tasa-arvoinen ja perheoikeudellisissa konflikteissa kaikkine kiemuroineen melko monimuotoinen.

Komitealta apua hakenut äiti perusteli hakemustaan myös sillä, että äidillä on erityinen oikeus puolustaa lastaan. On syytä ihmetellä, miksi äidillä pitää olla erityisoikeuksia nyky-yhteiskunnassa?

YK:n komitealta voi toivoa seuraavaksi yhtä ärhäkkää tukea myös niille monille isille, jotka painivat vastaavassa tilanteessa kuin nyt yksioikoista tukea saanut äiti - vaikkeivät olisi edes todistetusti uhanneet tappaa entistä puolisoansa. Vai voiko sellainen tuki olla mahdollista, kun tämä kyseinen komitea on vain naisia varten, ja miehiä varten ei taida mitään komiteaa ollakkaan?

 

Harri Salonen

hallituksen puheenjohtaja

Isät lasten asialla ry

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat